Finlandia MTB, Messilä

Ensimmäinen maastopyöräilytapahtumani! Pohdin kesän mittaan paljon, mihin pyöräilytapahtumiin ehtisin osallistua. Maastopyöräilytapahtumien osalta mietin, osallistuisinko vielä pitkille matkoille, sillä kyseessähän on ensimmäinen kesäni maastopyöräilyn parissa. Keskiviikkolenkit olivat menneet hyvin ja maantiepyöräilystä oli jo jonkinlaista peruskuntopohjaa, joten päätin ilmoittautua Messilässä järjestettävään Nissan Finlandia MTB-tapahtumaan ja sen pitkälle kilpalenkille, 70 km:lle.

Lisäksi olin liittynyt kesällä Kaupin Kanuunoihin ja sain hankittua vielä itselleni lähes loppuunmyydystä erästä itselleni seuran keltaisen pyöräilypaidan. Se saisi nyt ensikasteensa Salpausselän harjumaisemassa.

Aiemmat maastolenkkini olivat olleet enimmillään kolmenkymmenen kilometrin luokkaa, joten varustauduin juomarepulla, juomapullolla ja kasalla geelipusseja. Energiaa kuluisi varmasti enemmän kuin tähänastisilla lenkeillä. Huoltopisteillä voisi tarvittaessa täyttää juomapullon ja napsia evästä. Suunnittelin pitäväni tauon matkan puolivälissä, sillä matka koostui kahdesta 35 km:n kierroksesta ja kierroksen lopussa olivat pahimmat nousut, joista olisi hyvä palautua tauon muodossa.

Sääennustetta seurasin koko edeltävän viikon. Välillä luvattiin kuivaa ja aurinkoista, välillä taas sateita. Loppujen lopuksi säällä ei osallistumisen kannalta olisi merkitystä, mutta varustautumisen ja asennoitumisen osalta kylläkin: koska kännykkä toimii nopeus- ja matkamittarina eikä se ole vedenkestävä, se täytyy suojata muovipussilla sadepäivänä. Ja ajamisessa saa olla tarkkana märkänä päivänä, sillä juurakot ja kivet ovat liukkaita, ja olin jo foorumilta ehtinyt lukea edellisen vuoden mutavellikokemuksista.

Loppujen lopuksi sääennusteiden ja pilvikarttojen mukaan näytti siltä, että olisi pilvinen päivä, mutta sateet sivuttaisivat Lahden seudun. Jes, jospa olisi tulossa kuiva päivä! Pakkailin suurimman osan varusteista edeltävänä iltana. Aamulla söin runsaan aamupalan, sillä lounas jäisi väliin, kun startti oli pahimmoillaan klo 12 ja ilmoittautuminenkin piti hoitaa klo 10:45 mennessä. Onneksi Tampereelta ei ollut kovin pitkä matka Messilään.


Aamukymmeneltä lähtöalueen tuntumassa oli vielä rauhaisaa


Messilän kartano


Messilän kartanon pihaa. Lähtö- ja maalialue ovat puiden takana piilossa.


Maali


Virosta oli tultu hienolla kalustolla paikalle


Toinen virolaisten pakettiauto hotellin edustalla


"Tullaankohan tätä mäkeä ylös maaliin? Taidanpas tutustua ja kävellä tästä alas..."


"Olipahan rinne! Kyltissä kyllä lukee, että toiselle kierrokselle lähdetään siihen suuntaan!"


Parkkipaikka järven rannalla. Pyörävalmistaja Giant oli pystyttänyt esittelyteltan parkkipaikan nurmialueelle. Hyvän näköisiä pyöriä.

Kanuunoita oli tietysti paikalla muitakin. Heistä Kostin kanssa olimme sopineet tapaavamme lähtöalueella, sillä Kosti tulisi kyydissäni takaisin Tampereelle. Sattuikin sitten sopviasti niin, että Kosti oli tullut samalle parkkialueelle autoani vastapäätä. Otin omasta kalustostani kuvan:


Jamis ja Alfa parkissa. Tuulilasilla ilmoittautumispaketti.

Siirryimme yhdessä Kostin kanssa lähtöalueelle. Kerroin tavoitteestani ajaa täydet kaksi kierrosta. Ajalla ja sijoituksella ei olisi niin väliä, koska kyseessä oli ensimmäinen maastopyörätapahtumani ja ensimmäinen reilusti aikaisempia lenkkejäni pidempi matka. Ensisijainen tavoite oli suorittaa ensimmäinen kierros sille asetetun aikaikkunan sisällä: toiselle kierrokselle sai jatkaa, jos ensimmäiseltä saapui maalialueelle klo 14:45 mennessä. Keskinopeudeksi riittäisi 13 km/h, ja oma tavoitteeni oli ajaa ensimmäinen kierros ainakin 15 km/h keskinopeudella eli kahteen ja puoleen tuntiin, jolloin ehtisin hyvin kakkoskierrokselle vaikka pienen tauon kanssa.


Kanuunapaidassa lähtöalueella klo 11:41, kaksikymmentä minuuttia ennen starttia. Huomaa mittariviritelmä ohjaustangossa: GPS-moduuli, varavirtalähde ja matkapuhelin keltaisella eristysteipillä ja kumirannehihnalla kiinnitettynä :D


Kohta lähdetään! Jokunen pyöräilijä ryhmässä ennen meikäläistä... ja tässä ovat vasta 70 km matkalle lähtijät, yhden kierroksen matkalaiset lähtevät omana ryhmänään hieman myöhemmin.


Taaksekin kertyy vielä reilusti lisää väkeä... Kello on 11:50, vielä kymmenen minuuttia starttiin.

Sitten lähdettiin! Alussa oli kovastikin tungosta, ja jäin jo muutaman sadan metrin jälkeen Kostista ja samaan aikaan lähteneistä, sillä takaani tuli koko ajan kiireisiä lenkkeilijöitä. Pyrin alussa ajamaan kohtuullisen kevyesti, sillä mitään lämmittelyitä en juuri tehnyt, ja aamu oli mennyt autossa istuessa. Ensimmäiset viisi kilometriä ajoin 16,6 km/h keskinopeudella, ja jonkin verran ohitin muita tälläkin vauhdilla. Seuraavat 5 km olivat nopeaa sorapolkua, ja keskinopeus nousi 19,6 km/h:iin. Yhdessä nousussa oikean jalan pohje kuitenkin kramppasi: jouduin pysähtymään hetkeksi venyttelemään. Laskin sen autossa istumisen ja lounaan puuttumisen piikkiin. Vielä seuraavat 5 km menivät 18,3 km/h keskinopeudella, joskin edelleen tasaisempi polku meni kahtakymppiä parin mäkiosuuden laskiessa keskinopeuden 15 km/h:iin. Erityisen tyytyväinen olin mäkihyppytornien juurelle nousevan lyhyen mäen kiipeämisestä; keskiviikkolenkeillä opittu tasainen pyöritys soramäkinousuissa tepsi mainiosti.

Mutta neljäntoista kilometrin kohdalla ensimmäisen huoltopisteen jälkeen se sitten tapahtui. Huoltopisteelta ajettiin vauhdilla polkua alamäkeen, ja nousun jälkeen käännyttiin latureitille oikealle. Väistin senioriulkoilijaa, ja jatkoin matkaani oikealle. Hetken poljettuani ajoin polkijaryhmän kiinni. Ja siitä hetken päästä huomasin, että maisemat näyttivät liiankin tutuilta: olen ajanut tästä jonkin aikaa sitten... Kysyin edelläajavilta, ovatko he yhden vaiko kahden kierroksen lenkillä. Olivat yhden kierroksen matkalaisia. "Loistavaa!", ajattelin. "Nyt tuli sitten mokattua". Tapahtui se, mitä hieman pelkäsinkin, eli eksyisin reitiltä ja en ehtisi enää toiselle kierrokselle. En tiennyt kumpi reitti olisi lyhyempi: palatako takaisinpäin vaiko jatkaa matkaa ja toivoa, ettei tuplakierros olisi liian pitkä. Takaisinpäin palaaminen olisi hankalaa jo siksi, että joutuisin ajamaan polulta sivussa, sillä vastavirtaan samaa polkua ajaminen olisi mahdotonta, kun koko ajan pukkaa pyöräilijöitä eteen. Niinpä ei auttanut kuin jatkaa matkaa eteenpäin.

Ohitettuani ensimmäisen huoltopisteen toiseen kertaan ja noustuani mäen päälle huomasin, että siellä olin lähtenyt vikasuuntaan. Pitikin jatkaa vasemmalle - siellä oli selkeästi kaksi valkoista reittinauhaa. En vain ollut niitä huomannut sitä senioria väistäessäni, ja kun rintamasuunta oli ollut eri suuntaan, luonnollisesti jatkoin sinne. Doh. Eipä auttanut! En tiennyt montako kilomteriä tai kuinka kauan aikaa oli kulunut; pysähtyminen oli viimeinen asia joka mielessäni oli sillä hetkellä. Eteenpäin vain, jospa vielä ehtisin toiselle kierrokselle, olinhan ajanut reippaalla keskinopeudella tähänkin saakka...

Sitten alkoi sataa. Siitä ei ollut muuta haittaa kuin pieni pelko matkapuhelimen vesittymisestä - en ollut tietenkään laittanut sitä muovipussiin, kun aamupäivällä oli kuivaa, ja sääennuste oli sellainen, ettei sadealue tule Lahden seudulle.

Erityisen haastavaksi sade teki jonkun lehtotyyppisen mäen huipulta laskeutumisen. Polku alas oli hyvin kivikkoinen, ja lehtometsä taisi olla märkä vielä edellisten päivien sateiden jäljiltä - kivet olivat tosi liukkaita. Laskeuduin alas lähes kävelynopeutta.

Tiedossa oli, että kierroksen päätteeksi noustaan kahteen kertaan ylös rinteelle. Nousut olivatkin yllättävän haastavia. Taisi olla juuri 30 km huoltopisteen jälkeinen nousu juuri se savivelliosuus, jossa suosiolla talutin pyörääni ylöspäin. Samalla kommentoin toiselle liejussa taluttavalle kaverille tilannetta. Savivellin loppumisen jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja poljimme samaisen kaverin kanssa polkua ylöspäin, kun yhtäkkiä molemmat reidet kramppasivat pahasti. Hyvä, kun pääsin pyörästä irti kyykistelemään... Siinä vaiheessa harmittelin ääneen, etten ollut ottanut mukaan magnesiumjauhepussia, joka oli ilmoittautumiskuoressa. Kaverilla oli jauhepussi mukanaan, ja hän lahjoitti sen minulle. Kiitokset siitä! Se auttoi, palauduin venyttelyn jälkeen krampeista nopeasti.

Pian oltiinkin jo sitten polkemassa parkkipaikkaa sivuavaa pyörätietä kohti maalialuetta. Ajattelin jo tulevaa laskettelurinteen nousua - vieläkö kolmanteen kertaan rinnettä ylös? Ei onneksi: kakkoskierrokselle ajavat suuntasivatkin yläviistoon kartanoa kohti (tuolla ylläolevassa kuvassa mönkijän ajamaan suuntaan) hieman loivempaa nousua. Sinne siis. Sade oli jo jonkin verran pehmentänyt rinnettä, ja pyörittelin toiseksi pienimmällä välityksellä hiljalleen huoltoalueelle. Siellä oli rauhallista, vain muutama pyöräilijä paikalla. Niinpä: toimitsija ilmoitti, että aikaraja on umpeutunut - en saa jatkaa toiselle kierrokselle... joten siinäpä se sitten.


Ajourakka suoritettu! Mutainen pyörä ja mies maalialueen huoltopisteellä. Ei aivan tavoitteen mukaisesti, mutta 42 km kuitenkin. Pyörän päällä 2 h 40 min, kokonaisaika 10 min pidempi eli juuri viisi minuuttia yli aikarajan.

Jälki reitistä on tallessa Sports Trackerissä. Siellä näkyy hienosti reitin länsipään tuplakierros. Laskin siitä jälkeenpäin, että hukkasin 6...7 km ylimääräisessä ajossa 20 minuuttia. Ilman sitä olisin ihan hyvin ehtinyt kakkoskierrokselle. Täytyy tässä mainita vielä todellisten ammattilaisten vauhti: kisan voittaja tuli viisi minuuttia minun ensimmäisen kierrokseni jälkeen maaliin - kaksi kierrosta ajaneena! Ajassa 2:55:12, eli keskinopeus on ollut aika huima!

Toisaalta oli hyvä, että matka jäi tällä erää lyhyemmäksi. Kaksi kramppia ensimmäisen kierroksen aikana veivät kieltämättä tehoja, ja lounaan jääminen väliin tarkoitti, että energiavarastot olivat jo vähissä. Sykemittarin keräämä datakin kertoo jo jotain:


Keskisyke 152, huippusyke 189. Yli puolet ylärekisterissä eli anaerobisella ja reilu kolmannes aerobisella puolella, vain pieni ripaus leposykealueella! Energiankulutus 1 673 kcal.

Kakkoskierrokseen olisikin sitten mennyt pitempi aika, ja viimeisen kolmanneksen kivikkoalamäessä olisi jo voinut väsymyksen vuoksi sattua jotain. Nyt kuitenkin tuli kokemusta ja oppitunti tarkkaavaisuuden merkityksestä, mutta myös osoitus siitä, että vauhti kyllä riittää, kunhan pysyy radalla. Ensi vuonna uudestaan!

Koutaniemi: puolipilvistä, 7 m/s, n. 16 astetta

Vuokatista matkasinkin sitten myöhään illalla autokyydillä Ristijärvelle. Satoi vettä, ja tilanne näytti pahalta seuraavan päivän pyöräilyjä ajatellen... No onneksi aamulla oli jo kuivaa ja pilvet rakoilivat. Tuulta oli tosin aikalailla. Kävimme Esan kanssa ajamassa Koutaniemen lenkin edestakaisin, yhteensä 54 km leppoisalla 25,4 km/h keskinopeudella.


Ei nyt ihan näin synkän näköistä ollut oikeasti! Kamerakännykän kontrasti ja valkotasapaino eivät oikein ymmärrä pilvistä säätä :)


Esa vilkaisee peltoaukealle


Vuoresjoki pohjoiseen päin vauhdista kuvattuna


Vuoresjoki etelään päin hieman hitaammasta vauhdista kuvattuna


"Mennääks samaa reittiä takaisin? Tulee muuten turhan lyhyt lenkki jos oikaistaan suorinta tietä."

Kajaani - Vuokatti

Matkasimme perheen kanssa Kainuuseen, ja otin tietysti maantiepyörän mukaani. Eräs ystäväni oli tullut pohjoisesta Vuokattiin pitkälle viikonlopulle, ja päätin käydä tervehtimässä pyöräillen. Jäin Kajaanissa pyörineni kyydistä perheen matkatessa eteenpäin Ristijärvelle ja suuntasin Kajaanin Prismalta Vuokattiin.

Haukkasin ennen lähtöä Hesburgerissa kreikkalaisen hampurilaisen ja otin matkajuomaksi punaista EDiä (Red ED). Yhdistelmä ei ollut ollenkaan hyvä pyöräilyyn - mahaa alkoi kummasti vääntää jo ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen...

Päätinkin, etten yritä tehdä minkäänlaista vauhtiennätystä, mutta pitää kuitenkin määrätietoista perusvauhtia. Keskinopeudeksi tuli 27,8 km/h hieman alle 34 km:n matkalla.


Kajaaninjoki kuvattuna Tallimäen suunnasta


Kajaanin Prisma


Nousua luvassa... mutta kylläpäs kamera latistaa maiseman


Vuokatin risteys edessä


Kylläpäs näyttää Vuokatinvaara matalalta laajakulmalinssin läpi kuvattuna!

Maastolenkillä

Taisi olla toinen Izmon vetämä Kevyt Keskiviikkolenkki. GPS hyytyi, joten tarkkaa mittaa matkasta ei ole - arvioni on, että vähintään 26 km, kun matkaa tallentui 12,9 km eikä oltu vielä silloin kääntymispaikassa. Julkujärvellä kävimme, ja yleensä sieltä tullaankin sitten jo takaisinpäin, jotta yhteislenkki pysyisi aikataulussaan.

Matkapuhelin oli tällä kertaa juomarepussa päällystaskussa. Ratkaisu osoittautui siis huonoksi, sillä LOS häviää ohjaustangossa olevaan GPS-moduuliin ilmeisesti kuvanottovaiheessa, ja järjestelmä ei toivu Bluetooth-yhteyden katkeamisesta...

Sykemittari tallensi matka-ajaksi 2 h 13 min. Lenkki oli aika leppoisa, keskisyke 131 ja jossain nousussa olen "piikittänyt" 181 bpm. Energiaa kului vain megakalorin verran, kun tyypillisesti lenkeillä kuluu kolmannes enemmän.

Palautteleva pyöräily toimistolle

Aamulla ajelin palauttavan lenkin "mutkan kautta suoraan" töihin toimistolle kaupunkipyörälläni. Tavoite palautella sunnuntain "kurituslenkkiä" polkien rullaamalla eli käyttämällä minimimäärä polkuvoimaa - käytännössä vain nostelin jalkojani, ja annoin niiden oman painon toimia polkuvoimana. Paluu töistä meni samalla kaavalla, tosin nyt Kekkosentien kautta. Kaikkiaan 33 km keskinopeudella 18,9 km/h.

Sooloajo Kuruun ja takaisin

Torstaina vietimme isäni 60-vuotisjuhlia, ja silloin tuli tietysti syötyä hyvin. Vastasin juhlien järjestelyistä, ja ruoat tulivat pitopalvelusta. Mitoitus oli kutakuinkin sopiva, mutta kotipakettiinkin ruokia vielä jäi, joten viikonloppuna tuli kaikkiaan syötyä kohtalaisen hyvin...

Kulttuurinälkääkin tuli taltutettua urakalla sunnuntaina. Yhteislenkille en ehtinyt, sillä olimme sopineet tuttaviemme kanssa matkan Kalelaan, kun oli ilmoitettu kyseisen päivän olevan viimeinen yleisölle avoin päivä tälle kaudelle. Kansallisidentiteetin kehto oli hieno ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka: Akseli Gallen-Kallela oli suuri taiteilija, eikä kokonaisuus [ympäristö - sijainti - rakennus - taide] voisi juuri suomalaisempi enää olla! Paluumatkalla pysähdyimme Velaatassa Suomen pienimmässä museossa, maitolaiturimuseossa. Erikoinen paikka sekin. Ja kotiin viemisiksi Metsän Kuningas ja Menninkäinen Teiskon viinitilalta.

Moisen mässäilyn johdosta päätin kurittaa itseäni; reseptinä 100 km keskinopeudella 30 km/h. Kun kerran olimme ajelleet Näsijärven maisemissa, päätin ajaa Näsin länsipuolta Kuruun ja takaisin - matkahan on lähes kokonaan vertikaalisyheröä, eli vallan sopivaa itsensä kurittamiseen. Pääsin tavoitteeseeni: matkaa 102 km, keskinopeus 30,2 km/h. Pidin tauon Kurun satamassa ja siellä keskinopeus oli vielä 31, eli paluumatkalla piti hieman nöyrtyä. Jalkoihin alkoi tulla kipua 75 km paikkeilla, ja 90 km kohdalla alkoi olla energiakin vähissä. Vertikaalisyherö välillä Mutala - Ylöjärvi oli jo aika tuskaista vääntöä... Viimeiset 10 km puristin ihan pelkällä tahdonvoimalla pitääkseni keskinopeuden tavoitteessa.


Kurun satama

Suoajelua ja pallomeri

Jesjes! Pallomeri korkattu - ajettu läpi taluttamatta! Maastonöösilläkin jo näin loppukaudesta taidot kehittyvät! Muutenkin oli mukava lenkki, vaikka tulikin heitettyä kolmet pannut joista kaksi taisi mennä hölmöilyn piikkiin ja kolmannen syynä oli yllättäen eteen ilmestynyt kanto. Alkumatkasta suo-osuudelle siirtyminen melkein ehti laskea moraalia alkukesän kokemuksien jäljiltä, mutta olihan siellä onneksi jo kuivempaa... Matkaa kertyi 34 km, keskinopeus 13,3 km/h, keskisyke 136 bpm, huippusyke 181, energiankulutus 1 394 kcal.

Laitetaas tähän yksi suokuva matkan varrelta. Telemetriaa ja enemmän kuvia löytyy täältä.

Sunnuntain sooloajelu

En ehtinyt sunnuntain klo 10 vakiolenkille, ja kyselin foorumilla josko olisi iltapäivälenkille lähtijöitä. Ei ollut, taisi olla Tour de Francen finaali samaan aikaan... Eipä silti, omalla pikkulenkillä oli vallan loistava sää, ja alkukankeuden poistuttua kuudenkymmenen kilometrin kohdilla polkeminen alkoi olla vallan nautinnollista. Kehäkukan sijasta kävin Viljakkalan st1-asemalla napostelemassa hillomunkin ja energiajuoman :D

Matkaa kertyi 102 km, mutta Sports Trackeriin tarttui vain 89 km: GPS-moduulin akusta loppui virta :( Pidin vauhdin omalla PK-tasolla keskinopeuden ollessa 26 km/h 136 bpm keskisykkeellä. Kuvia otin useampia, ja pari videopätkääkin. Alla niistä muutama, loput löytyvät Sports Trackerin puolelta.


Hinkan uimaranta

Säijän kierros

Hoksasin, etten ollut tähän mennessä ajanut Säijästä Pirkkalan lentokentälle johtavaa tietä. Asiahan piti korjata tutustumiskierroksella! Vauhti oli palautteleva keskiviikon maastolenkin jäljiltä: keskisyke 127 ja 46 km matka keskinopeudella 27 km/h.


Säijän kioskilta Säijärventietä pohjoiseen

Olin kuvauksen suhteen turhankin hätäinen - parempiakin maisemia oli tuon kuvan ottamisen jälkeen, sillä heti kohta alkoi mukava mutkatie... No, onpahan uutta kuvattavaa seuraavalle kerralle!

Loppumatkan "äksönipläjäys": Lähempänä lentokenttää tiellä oli varalaskupaikka. Ohitseni ajoi moottoripyörä, joka pysähtyi vähän matkan päähän eteeni, ja kuljettaja sekä kyytiläinen nousivat pyörän selästä ja ryhtyivät virittelemään digikameraa kuvausvalmiiksi. Hetken kuluttua hoksasin miksi: korkeataajuinen moottorin ääni lähestyi takaani nopeasti, ja pian hyvinkin 100 db ja 200 km/h ylittävällä suhahduksella ohitseni vilahti toinen moottoripyörä - ja sitten vielä kolmaskin. Molemmissa kyytiläiset... no, kyllähän leveä ja parin kilometrin mittainen rauhallinen varalaskeutumispaikka on parempi vauhtikokeiluihin kuin esimerkiksi moottoritie.

Nokian kallioita :D

Keskiviikon maastolenkki suuntautui Lamminpäästä Nokian kallioille ohi Ylisen ja Alisen. Vetäjänä oli vaihteeksi cyclocross-kalustoon erikoistunut kaveri, joka tunnetaan fillarifoorumilla nimimerkillä Izmo. Harmi, ettei itse kallioilta tullut kuvia, kun piti keskittyä ajamiseen ;) Mutta kokemus oli hieno: ensimmäinen kerta Nokian puolella ja ensimmäinen kerta maastopyörällä kallioilla!


Tauko ennen kallioille siirtymistä


Tauko kallioetapin jälkeen 1/2


Tauko kallioetapin jälkeen 2/2

Paluumatkalla Lamminpäätä lähestyttäessä joukko jakaantui kahtia: yksi ryhmä oikaisi suoraan keskustaan päin, kun taas toinen ryhmä teki pienen kierroksen urheilumajalle. Liityin jälkimmäiseen. Ja matkallehan sattui tietysti muutama hyvä nousu, joista viimeinen oli noin 70 m nousu harjun päälle... olin jo luovuttamassa eli hyppäämässä satulasta työntämään, mutta en saanut jalkaa irti polkimesta, joten oli väännettävä ylös asti: syke 185 ja hapot hyökkäsivät, mutta menipäs koko nousu! Yllätin itseni, ja fiilis oli upea :D Hapotkin haihtuivat sitten Lamminpään alamäkeen, ja kotimatkalla ajoin vielä Epilänharjun yli. Saldo: 40 km matka keskinopeudella 15,7 km/h, huippunopeus 50 km/h, keskisyke 139, huippusyke 185, 1 413 kcal.

Palautteleva sunnuntailenkki

Sunnuntainakin oli hyvä sää, ja perheeltäkin sain luvan lähteä, joten lenkille mars! Pispalan autokirppikseltä lähti tällä kertaa kolme pyöräilijää eli kaksi herrasmiestä lisäkseni. Teimme saman lenkin kuin minkä ajoin lauantaina, mutta ajoimme sen nyt toiseen suuntaan. Keskinopeus oli 27,8 km/h, matkaa 84 km. Keskisyke 131, 1 482 kcal.


Leppoisaa poljentaa Otamuksen tauon jälkeen

Pusikkoa ja hillomunkkeja

Keskiviikkona ajelin sooloajelun perinteiseen tapaan Tampereen länsipuoleisessa maastossa. Tarkoitus oli osallistua keskiviikon Kanuunalenkille, mutta epähuomiossa pyöräilin lähtöpaikalle puoli tuntia etuajassa... ja päädyin ajelemaan yksikseni. Noh, muistaapa sitten seuraavalla kerralla paremmin.

Kiersin Vuorentaustan ja löysin sen takamaastosta erinäköistä polkua kuin kuukautta aiemmin: kovasti olivat heinittyneet, ja nokkostuneet! Sieltä, mistä reilu kuukausi sitten vielä ajettiin, ei enää päässyt shortseilla ja t-paidalla; jalkoja ja käsiä poltteli aika tavalla läpi yrittäessä. Piti tehdä kierros leveämmän polun kautta. Muutoinkin avopaikoilla heinikkoa ja pajukkoa oli kasvanut runsaasti polkujen yli.


Puskaa pukkaa!


Nokiantien työmaata: Asfalttia ja sepelipintaista ulkoilureittiä

Viikonlopun maantielenkin ajoitin lauantaiksi. Tavoitteena oli ajella noin 100 km noin 30 km/h keskinopeudella, kun sunnuntain lenkin keskinopeus pidetään leppoisampana 25 km/h:n tuntumassa. Aamun kosteus ja pilvisyys oli varmaankin säikäyttänyt muita, sillä lisäkseni lauantailenkille lähti vain yksi pyöräilijä. Tuulisen päivän keskinopeudeksi jäi 28,5 km/h, ja matkaa tehtiin 84 km.

Aiemmin viikolla laskin satulaa noin sentin ja tiputin ohjaustankoakin yhden "pykälän" alemmas. Samalla säädin ohjaustangon kulmaa alaspäin siten, että alaotteella saa luontevasti jarruista kiinni ja että etusormet yltävät vaihdevivuille. Asento tuntui "kuivatesteissä" hyvältä, ja hyvältä se tuntui vielä lenkilläkin. Polvitaipeessa ei ainakaan enää tunnu samanlaista vetoa lenkin jälkeen kuin aiemmin. Ja tuntuipa asento tietysti aerodynaamisemmalta, kun ylävartalo oli hieman alempana :D Mallia otin näkötuntumalta Tour de Francea ajavien asennosta, jota vertasin omaan Tour de Nuasjärven kuvien asentoon. Niissä ylävartalo näytti ottavan turhan paljon tuulta vastaan, ja jalka ojentui kutakuinkin suoraksi kammen ala-asennossa, kun taas ammattilaispyöräilijöillä jalka on vähän mutta selkeästi vielä koukussa ja ylävartalo ei kauhamaisesti nappaa tuulta, vaan laskeutuu alemmas.

Mutta takaisin lauantailenkille: Kävin ensimmäisen kerran Otamuksessa. Hieno kesäkahvila hienolla paikalla! Uunituore hillomunkki oli herkullinen lisäravinne :D Ohessa muutamia maisemakuvia:


Otamuksen kesäkahvila. Hieno ruohokatto!


Polkija itse. Ohjaustankoa on laskettu
yksi "pykälä" alemmas ja penkkiäkin noin sentti.


Loikoilua auringossa

Maantielenkillä hillomunkki taisi palaa energiaksi, sillä kulutus oli mittarin mukaan 1 639 kcal. Urheilujuomaa meni kolmevarttinen pullollinen, ja 30 g urheilugeelejä kaksi. Niistä sai energiaa yhteensä noin 460 kcal. Keskisyke oli 139, jossa mukana tosin on reilun vartin tauko Otamuksessa.


Maantielenkin sykejakauma

Pidempi sunnuntailenkki

Pohjoisen lomien jälkeen paluu Tampereelle, ja sunnuntailenkille! Tällä kertaa vastapäivään Ylöjärvi - Viljakkala - Hämeenkyrö - Nokia, pituudeltaan 105 km. Hyvä sää, lämmintä noin 20 astetta ja puolipilvistä. Sadekuurotkin kiersivät meidät sopivasti, tiet olivat kuivia. Keskinopeus oli hieman yli 27 km/h. Matkalla syntyi myös uusi nopeusennätykseni, 68,9 km/h, alamäkeen pieneen vastatuuleen :D

Keskisyke oli 128, johon tuli mukaan Kehäkukan parinkymmenen minuutin tauko. Sykemittarin mukaan kaloreita kului 1 809 kcal ja rasvaa paloi 109 g. Tosin siihen tuli palautusta Kehäkukassa mansikkaviinerin muodossa :)

Kunto tuntuu kehittyneen kesän aikana: huhtikuussa poljetulla vastaavanpituisella matkalla Pyhäjärven ympäri keskisyke oli paljon korkeampi, ja olotila lenkin jälkeen todella uupunut. Nyt virtaa riitti vielä palautteleviin kotipuuhiinkin. Ehkäpä Myllyn pyöräilyn kahden sadan pätkälle vielä tänä vuonna...?

Maisemakuvia matkan varrelta:

Tour de Nuasjärvi

Alunperin torstaiksi suunniteltua Kajaani - Sotkamo - Kajaani -pyörälenkkiä täytyi siirtää paremman sään toivossa perjantaiksi. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, torstaina satoi aikalailla...

Tarkoituksena oli Esan ja mahdollisesti muiden foorumille laitetun kutsun kautta lenkistä infoa saaneiden kanssa polkea Kajaanin Lohtajan ABC:ltä Sotkamon Hiukkaan ja takaisin. Esalle iski flunssa, eikä ABC:llä muita polkijoita näkynyt, joten matkasta tuli sooloajo. Esa tosin lähti mukaan huoltojoukoksi kameran kanssa, ja tältä lenkiltä tulikin varsin hyvä kuvasaalis! Ensin kuitenkin tärkeimmät telemetriat: matkan pituus 73,6 km, keskinopeus 27,7 km/h, keskisyke 138 ja energiankulutus 1 290 kcal. Sää oli varsin tuulinen, Nuasjärven pohjoispuolella koko matka oli vastatuulta. Sen verran tuli oikaistua Vuokatissa, että Hiukka jäi tällä kertaa väliin.


Leihuvaaran piikki näkyy selvästi, ja Korholanmäen molemmat piikit


Leihuvaaralla 7 % nousun jälkeen (90 m / n. 1,5 km)


Alamäkeen Leihuvaaralta


Kuvanotto kuvaajasta


Kuva kuvaajasta


Suopursu


Puolukan kukka


Ammmuuuh!


Tietyö Pohjavaarantiellä ennen Vuokattia - hieman hidasti matkantekoa


Vuokatin etelärinteet


Downhill-ajajia hississä