Pusikkoa ja hillomunkkeja

Keskiviikkona ajelin sooloajelun perinteiseen tapaan Tampereen länsipuoleisessa maastossa. Tarkoitus oli osallistua keskiviikon Kanuunalenkille, mutta epähuomiossa pyöräilin lähtöpaikalle puoli tuntia etuajassa... ja päädyin ajelemaan yksikseni. Noh, muistaapa sitten seuraavalla kerralla paremmin.

Kiersin Vuorentaustan ja löysin sen takamaastosta erinäköistä polkua kuin kuukautta aiemmin: kovasti olivat heinittyneet, ja nokkostuneet! Sieltä, mistä reilu kuukausi sitten vielä ajettiin, ei enää päässyt shortseilla ja t-paidalla; jalkoja ja käsiä poltteli aika tavalla läpi yrittäessä. Piti tehdä kierros leveämmän polun kautta. Muutoinkin avopaikoilla heinikkoa ja pajukkoa oli kasvanut runsaasti polkujen yli.


Puskaa pukkaa!


Nokiantien työmaata: Asfalttia ja sepelipintaista ulkoilureittiä

Viikonlopun maantielenkin ajoitin lauantaiksi. Tavoitteena oli ajella noin 100 km noin 30 km/h keskinopeudella, kun sunnuntain lenkin keskinopeus pidetään leppoisampana 25 km/h:n tuntumassa. Aamun kosteus ja pilvisyys oli varmaankin säikäyttänyt muita, sillä lisäkseni lauantailenkille lähti vain yksi pyöräilijä. Tuulisen päivän keskinopeudeksi jäi 28,5 km/h, ja matkaa tehtiin 84 km.

Aiemmin viikolla laskin satulaa noin sentin ja tiputin ohjaustankoakin yhden "pykälän" alemmas. Samalla säädin ohjaustangon kulmaa alaspäin siten, että alaotteella saa luontevasti jarruista kiinni ja että etusormet yltävät vaihdevivuille. Asento tuntui "kuivatesteissä" hyvältä, ja hyvältä se tuntui vielä lenkilläkin. Polvitaipeessa ei ainakaan enää tunnu samanlaista vetoa lenkin jälkeen kuin aiemmin. Ja tuntuipa asento tietysti aerodynaamisemmalta, kun ylävartalo oli hieman alempana :D Mallia otin näkötuntumalta Tour de Francea ajavien asennosta, jota vertasin omaan Tour de Nuasjärven kuvien asentoon. Niissä ylävartalo näytti ottavan turhan paljon tuulta vastaan, ja jalka ojentui kutakuinkin suoraksi kammen ala-asennossa, kun taas ammattilaispyöräilijöillä jalka on vähän mutta selkeästi vielä koukussa ja ylävartalo ei kauhamaisesti nappaa tuulta, vaan laskeutuu alemmas.

Mutta takaisin lauantailenkille: Kävin ensimmäisen kerran Otamuksessa. Hieno kesäkahvila hienolla paikalla! Uunituore hillomunkki oli herkullinen lisäravinne :D Ohessa muutamia maisemakuvia:


Otamuksen kesäkahvila. Hieno ruohokatto!


Polkija itse. Ohjaustankoa on laskettu
yksi "pykälä" alemmas ja penkkiäkin noin sentti.


Loikoilua auringossa

Maantielenkillä hillomunkki taisi palaa energiaksi, sillä kulutus oli mittarin mukaan 1 639 kcal. Urheilujuomaa meni kolmevarttinen pullollinen, ja 30 g urheilugeelejä kaksi. Niistä sai energiaa yhteensä noin 460 kcal. Keskisyke oli 139, jossa mukana tosin on reilun vartin tauko Otamuksessa.


Maantielenkin sykejakauma