Kulttuurinälkääkin tuli taltutettua urakalla sunnuntaina. Yhteislenkille en ehtinyt, sillä olimme sopineet tuttaviemme kanssa matkan Kalelaan, kun oli ilmoitettu kyseisen päivän olevan viimeinen yleisölle avoin päivä tälle kaudelle. Kansallisidentiteetin kehto oli hieno ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka: Akseli Gallen-Kallela oli suuri taiteilija, eikä kokonaisuus [ympäristö - sijainti - rakennus - taide] voisi juuri suomalaisempi enää olla! Paluumatkalla pysähdyimme Velaatassa Suomen pienimmässä museossa, maitolaiturimuseossa. Erikoinen paikka sekin. Ja kotiin viemisiksi Metsän Kuningas ja Menninkäinen Teiskon viinitilalta.
Moisen mässäilyn johdosta päätin kurittaa itseäni; reseptinä 100 km keskinopeudella 30 km/h. Kun kerran olimme ajelleet Näsijärven maisemissa, päätin ajaa Näsin länsipuolta Kuruun ja takaisin - matkahan on lähes kokonaan vertikaalisyheröä, eli vallan sopivaa itsensä kurittamiseen. Pääsin tavoitteeseeni: matkaa 102 km, keskinopeus 30,2 km/h. Pidin tauon Kurun satamassa ja siellä keskinopeus oli vielä 31, eli paluumatkalla piti hieman nöyrtyä. Jalkoihin alkoi tulla kipua 75 km paikkeilla, ja 90 km kohdalla alkoi olla energiakin vähissä. Vertikaalisyherö välillä Mutala - Ylöjärvi oli jo aika tuskaista vääntöä... Viimeiset 10 km puristin ihan pelkällä tahdonvoimalla pitääkseni keskinopeuden tavoitteessa.
.jpg)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti