25.5.08

Kangasalan Kevätpyöräily

Kävin ensimmäistä kertaa maantielenkillä Tampereen itäpuolella. Sattui niin, että bongasin fillarifoorumista Kangasalan Kevätpyöräilyn loppuviikosta - ja sehän sopi hyvin kalenteriin, joten suunnistin sunnuntaina sinne. Osanottomaksukin oli kohtuullinen 5 euroa. Vaihtoehtoina olivat 30 tai 80 km matkat, joista valitsin 80 kilometrin lenkin. Näin oli tehnyt lisäkseni kaikkiaan 45 pyöräilijää.

Täytynee tällä kertaa kertoa tavanomaista enemmän tästä lenkistä - ja sen valmisteluista. Perheellisenä ajankäyttö on pätkittäistä ja rajallista, ja valmistelin lenkille lähtöä jo edellisenä iltana tarkistamalla pyörän ja varusteet, hakemalla asusteet valmiiksi ja pakkaamalla varavarusteita reppuun. Ettei tulisi aamulla kiire. Ja jotta aamulla voisi lähteä hyvissä ajoin kohti lähtöpaikkaa, siltävaralta että sitä joutuu etsimään; en ollut aiemmin käynyt Kangasalan keskustassa.

Kaikki menikin hyvin siihen saakka, kun auto oli pakattu ja pyörä nostettu kattotelineelle. Autoa startatessa kuuluikin vain pelkkä "naks". Doh. Vilkaisu takapenkille paljasti, että lastenistuimen kohdalla oleva sisävalo paloi. Oli varmaan palanut siinä koko viikon, ja akku oli tyhjentynyt... Kyllä raikui kabiinissa muutama valikoitu kotimainen voimasana hetken aikaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, ettei työkaulu (tässä italialainen polkupyöränkuljetin) toimi! Onneksi samassa talossa asuva tuttavaperhe oli kotona (ja hereillä), ja sain käynnistysapua. Kiitokset vain naapurille avusta, se pelasti pyöräilypäiväni :D

Ehdin siis ajoissa lähtöpaikalle. Ainoastaan kännykän ja GPS-mokkulan virittely telineelle jäi vaiheeseen. Sijoitin GPS-mokkulan keskimmäiseen selkätaskuun ja kännykän rintataskuun. Ilmeisesti tästä sijoittelusta johtui, ettei Sports Trackeriin tallentunut (taaskaan) kuin ensimmäiset kaksi kilometriä! Onneksi tällä kertaa oli mukana perinteinen nopeusmittari, ja sain sentään kilometrimäärän ja matka-ajan talteen. Pirkan Pyöräilyä ajatellen telineen rakentelu on siis välttämätöntä, jotta laitteet saa vierekkäin ja signaalitien näin mahdollisimman häiriöttämäksi.

Sitten itse lenkille. Reitti kulki Kangasalan keskustan torilta Sahalahden ja Aitoon kautta Pälkäneelle ja sieltä takaisin lähtöpaikalle. Oheinen linkki reittitallenteeseen on jonkun kärkijoukon kaverin tallentama, ei minun.

Alkumatkasta liityin "Kanuunajunaan" eli keltapaitaisten ripeään joukkoon. Matkavauhti nousikin keskustan alkusyheröiden jälkeen pian 40...50 km/h välimaastoon, ja kymmenen kilometrin kohdalla totesin sen olevan liian rivakkaa menoa omalle kuntotasolle - sykkeet olivat koko ajan 160 - 180 välimaastossa. Saman oli todennut toinenkin kaveri, jolle vauhtia kommentoin. Ajelimmekin sitten loppumatkan samaan tahtiin.

Jonkin ajan kuluttua meidät saavutti toinen ryhmä, johon liityimme mukaan. Välillä toimimme vetovuorossa - muita vetäjiä ei oikein tahtonut sitten löytyäkään. Kiitokset niille parille kaverille, jotka osallstuivat vetovuoroihin.

Tästä junasta suurin osa pysähtyi ensimmäiselle taukopaikalle. Jatkoimme kaverin kanssa matkaa pysähtymättä. Minulla oli vielä juomaa ja geelejä jäljellä, ajattelin niiden riittävän hyvin matkan toiselle taukopaikalle. Jonkin ajan päästä meidät saavutti taukopaikalta lähtenyt kärkijoukosta erkaantunut ryhmä, jonka mukana ajoimme jonkin matkaa - kunnes totesimme ryhmän vauhdin turhan rivakaksi. Jatkoimme sitten kaksistaan vuorovedoin keskimäärin kolmenkympin vauhtia.

Matkaa kertyikin 81,3 km, johon aikaa kului 2 h 35 min. Keskinopeus 31,3 km/h. Ensimmäinen kolmenkympin ylitys tälle kaudelle, ja pisin yli kolmenkympin matkani tähän asti! Viime vuoden tilastossa on vain kaksi nopeampaa lenkkiä, joista nopeimpana 14 km keskinopeudella 32,75 km/h. Keskisyke olikin sitten 153, huippu 213 (jota taas hieman epäilen; korkein vilkaisemani lukema oli 180) ja kaloreita kului 1 596 kcal. Täytynee käydä mittauttamassa sykerajat ja säätää mittari sen mukaan uusiksi, sillä nykyisillä arvoilla näyttäisi siltä, että suurin osa matkasta tuli poljettua anaerobisella puolella:



Urheilujuomaa ja geelejä oli mukana riittävästi. Ehkä matkan keskivaiheilla olisi voinut tankata energiaa enemmän, sillä viimeiselle 15 km matkalle oli energia selkeästi vähentynyt jaloista. Kivun tunnetta ei kuitenkaan tullut, eikä hapottumista - vain sellainen väännön puuttumisen tunne. Vaikuttaisi siltä, että hiilihydraattinen urheilujuoma toimii elismistölleni geelejä paremmin.

Kiitokset vielä Heikille matkaseurasta, vetoavusta ja erityisesti saunomisesta! Kyllä lämmin sauna ja jäähdytysdippaukset Vesijärvessä olivat todella luksusta! Upea matka kaiken kaikkiaan :D

Kaivannon taukopaikalla. Takana 72 km - ja vielä hymy irtoaa

Ei kommentteja: