Palautetta Tampereen alueen pyöräilyolosuhteista

Radio 957 uutisoi hiljattain: Tampereen pyöräily- ja kävelyolosuhteista voi nyt antaa palautetta. Tampere on mukana tutkimuksessa, jonka tavoitteena on kehittää kaupungin eri liikkumismuotoja tasavertaisesti.
Tampereen olosuhteiden arviointi on osa Tampereen teknillisen yliopiston PYKÄLÄ-projektia. Sen tavoitteena on parantaa pyöräilyn ja kävelyn asemaa osana kaupunkien liikennejärjestelmää. Tutkimuksessa on mukana kahdeksan suomalaista kaupunkia.

Kävin antamassa palautetta. Ohessa siitä kooste - pölli vapaasti, jos soveltuu käyttöösi! Otsikkonumerot vastaavat lomakkeen kysymyskohtien otsikoita.

11. Arvioi pyöräilyolosuhteita kaupungissanne

Pyöräilyreittejä sinänsä on kaupungissa ja lähiöalueilla runsaasti. Suoriakin ovat, ainakin Länsi-Tampereelta keskustaan suuntautuvat. Erityisesti pidän Puutarhakadun pyöräilyväylästä, joka sopii omaan liikennöintiini erinomaisesti.

Sujuvuus

Sujuvuus on ongelma ainakin Pispalan valtatiellä välillä Hyhky - Epilätehtyjen muutostöiden jälkeen. Aiemmin molempiin suuntiin oli ajotien reunassa pyöräkaista, joka oli hyvä ja sujuva ratkaisu. Tämä muutettiin jostain ihmeen syystä; pyöräkaistoja ei enää ole, vaan tien eteläreunassa on levennetty kevyen liikenteen väylää, eikä pohjoisreunassa saa enää (KLV:llä) pyöräillä. Kevyen liikenteen väylällä pyöräillessä vaaratilanteita aiheutuu useammin kuin ajokaistalla tai sen yhteydessä olevalla pyöräkaistalla ajaessa.

Ruuhka-aikaan sekä rantaväylä että Pispalan ylitys Pispalan valtatietä ajaen ovat aika tavalla meluisia, pölyisiä ja saasteisia. Kannattaisin suunnitellun rantaväylän tunnelin länsipään siirtämistä jo Lielahden ja Nokian moottoritien väliin, jolloin KLV voitaisiin nostaa "kannelle". Toisaalta edellä mainittujen väylien säännöllinen pesu helpottaisi etenkin keväisin ja loppukesän pölymäärän osalta.

Sosiaalinen turvallisuus

Sosiaalista turvallisuutta en ole koskaan kokenut Tampereella pyöräilyyn liittyväksi ongelmaksi, ellei tähän lasketa pyörän säilyttämistä kaupunkialueen telineissä, jolloin pyöriin usein kohdistuu ilkivaltaa ja vähänkin arvokkaammat pyörät viedään lukkoineen. Oma kokemukseni rajoittuu Puutarhakadulla sivukujalla viikonloppuna yön yli säilyttämäni pyörän tarvikelaukun tyhjentymiseen työkaluista, ja erään työpäivän jälkeen löysin renkaasta karttapinnin. Harmillista pientä rosvousta ja tihutyötä. Pyöräähän voisi tosin ryhtyä säilyttämään sisätiloissa.

Pyöräily-ystävällisyys

Lähtökohtaisesti Tampere on pyöräily-ystävällinen kaupunki, tähän on lähivuosina kaupungin puolesta aktivoiduttu ja Hämeenkadun pyöräily on ollut usean vuoden ajan kehityksen kohteena. Pyöräilykulttuurin ja liikennekäyttäytymiseen toivoisin kohennusta tiedottamisen avulla, eli siten, että meidassa nostettaisiin esille näitä käytännön tilanteita enemmän sekä autoilijoiden ja pyöräilyn suhdetta pyöräilijöiden ajaessa ajoväylällä. Autoilijoilla ei useimmin ole ymmärrystä eikä kärsivällisyyttä pyöräilijöihin nähden Tampereen seudulla. Tämä koskee niin kaupunkialueen pyöräilyä kuin laajemmin lähikuntien alueella tapahtuvaa kuntopyöräilyä, kun ajamme viikottaisia yhteislenkkejämme harrastajien ja pyöräilyseuran porukalla.

Talvikunnossapito

Talvikunnossapito käyttämälläni työmatkareitillä oli tänä runsaslumisena talvella ala-arvoista. Pispalan valtatiellä ja siitä keskustaan päin Pyynikintiellä oli useita kohteita, joita ei aurattu moneen viikkoon, tai aurattiin vajaan puolen metrin kaista normaalisti pari metriä leveän KLV:n ajoradan puoleiseen reunaan. Maastopyöräilyä harrastavana toisaalta pidin tästä urbaanista talvimaastoyöräilykokemuksesta, mutta "tavallisten" työmatkalaisten osalta työmatkapyöräily Epilä - Keskusta -välillä oli todennäköisesti mahdotonta. Oheisesta linkistä löytyy reitti ja muutama kohdekuva, jotka on paikannettu reitin varrelle: http://www.sports-tracker.com/#/workout/petentic/42l6t88s6igj4u38

12. Arvioi pyöräväylien laatua kaupungissanne

Väylät ovat lähes katkeamattomat itä-länsisuunnassa Vehmaisista Ikuriin. Tämä on hyvä. Mutta opasteet ovat useimmiten joko rikki, puutteelliset tai puuttuvat kokonaan. Jos ajaa esimerkiksi edellämainitun Vehmainen - Ikuri -reitin, välillä on useita risteyksiä tai tienylityspaikkoja, joita ei ole merkitty reitin kannalta lainkaan. Ellei pyöräilijällä ole paikallistuntemusta pohjalla, reitiltä varmasti eksyy.

Keskustassa sekä lähiöalueilla katukiveystä ei risteysalueilla ole laskettu lainkaan. Tämä oleellisesti hidastaa pyöräilyä. Useimmissa kohteissa, joissa katukiveystä on laskettu, on kynnystä huomattavasti enemmän kuin ymmärtääkseni säännöksissä oleva 1,5 cm.

Pyöräväylistä ainakin keskusta - Hervanta -väli, Hervannan valtaväylän suuntainen KLV, on pahasti routinut ja on ollut usean vuoden huonossa kunnossa. Edelleen väli Rahola - Nokia Nokian valtatien reunassa oleva KLV on myös pahoin routinut, ja tien varressa olevat erilaiset rakennustyömaat ovat pätkineet väylän todella huonoon kuntoon. Useimmin ajankin Epilä - Nokia -välin maantietä pitkin, koska KLV:llä olevat vauriot rikkovat pyörän.

13. Mitä positiivista olette havainneet kaupungissanne pyöräilyyn liittyen (jokin kohde, ilmapiiri ym. )?

Pyöräilyharrastus on lisääntynyt, ja samoin harrastajien aktiivisuus. TAPO (http://tarakka.fi/) ja Kaupin Kanuunat (http://www.kaupinkanuunat.net/) ovat erittäin positiivisia ja aktiivisia pyöräilykulttuurin kehittäjiä.

16. Miten kehittäisitte kaupunkinne pyöräilyolosuhteita?

Pyöräkaistojen lisääminen ajoradan viereen olisi mielestäni ratkaisu moneen pulmaan. Ajoradan viereistä KLV:tä voisi vastaavasti sitten kaventaa. Suomalainen KLV:n leveys on sellaista hehtaariluokkaa, jollaista ei Euroopassa muualla näe, ja silti leveyteen liittyvä käyttöaste on huono. Vauhdikkaat pyöräilijät keskellä väylää kulkevien ja harhailevien kävlijöiden, äitien ja taaperoiden seassa ei ole liikenneturvallinen yhdistelmä. Pyöräilijät ajoradalle ja niiden rinnalla kulkeville pyöräkaistoille. Ugh.

22. Muita kommentteja kaupunkinne pyöräily- ja kävelyolosuhteisiin liittyen

Toivonpa, että nämä tällaisten aiheeseen liittyvien kyselyiden tulokset ohjataan alueiden virkamiehille ja poliittisille päättäjille, ja että heitä kannustetaan tutustumaan kansalaisten palautteeseen ja ehdotuksiin. Jotteivät nämä toivottavasti arvokkaat tulokset jää pölyttymään johnkin raporttiin johonkin Eu-rahoitteisen toimiston arkistoon.

Pääsääntöisesti Tampereen alue on erinomainen pyöräilyyn ja kävelyyn, käytetään sitä kaupungin markkinoinnissa hyödyksi ja tehdään ympäristöstä vielä parempi näitä muutamia kohtia kehittämällä! Hyvää pyöräilykevättä myös tämän(kin) kyselyn tekijöille ja niille virkamiehille ja päättäjille, jotka ryhtyvät toimiin!

Uusi vuosi käyntiin!

Mikä olisikaan parempi tapa käynnistää uusi vuosi kuin käydä ajelemassa pieni uudenvuoden pyörälenkki? Sääkin oli upea, joten päätin ottaa rauhallisesti ja kuvata vähän maisemia samalla. Lenkki oli verrattain lyhyt - tässä linkki jälkeen ja kuviin. Ohessa kuvien parhaimmistoa.


Lumista polkua

1.9" ei ihan toimi tällaisella polulla...

Lisää lumista polkua

:D

Edessä sujahdus kivien välistä

Tesomajärveä

Tohloppia

Finlandia MTB, Messilä

Ensimmäinen maastopyöräilytapahtumani! Pohdin kesän mittaan paljon, mihin pyöräilytapahtumiin ehtisin osallistua. Maastopyöräilytapahtumien osalta mietin, osallistuisinko vielä pitkille matkoille, sillä kyseessähän on ensimmäinen kesäni maastopyöräilyn parissa. Keskiviikkolenkit olivat menneet hyvin ja maantiepyöräilystä oli jo jonkinlaista peruskuntopohjaa, joten päätin ilmoittautua Messilässä järjestettävään Nissan Finlandia MTB-tapahtumaan ja sen pitkälle kilpalenkille, 70 km:lle.

Lisäksi olin liittynyt kesällä Kaupin Kanuunoihin ja sain hankittua vielä itselleni lähes loppuunmyydystä erästä itselleni seuran keltaisen pyöräilypaidan. Se saisi nyt ensikasteensa Salpausselän harjumaisemassa.

Aiemmat maastolenkkini olivat olleet enimmillään kolmenkymmenen kilometrin luokkaa, joten varustauduin juomarepulla, juomapullolla ja kasalla geelipusseja. Energiaa kuluisi varmasti enemmän kuin tähänastisilla lenkeillä. Huoltopisteillä voisi tarvittaessa täyttää juomapullon ja napsia evästä. Suunnittelin pitäväni tauon matkan puolivälissä, sillä matka koostui kahdesta 35 km:n kierroksesta ja kierroksen lopussa olivat pahimmat nousut, joista olisi hyvä palautua tauon muodossa.

Sääennustetta seurasin koko edeltävän viikon. Välillä luvattiin kuivaa ja aurinkoista, välillä taas sateita. Loppujen lopuksi säällä ei osallistumisen kannalta olisi merkitystä, mutta varustautumisen ja asennoitumisen osalta kylläkin: koska kännykkä toimii nopeus- ja matkamittarina eikä se ole vedenkestävä, se täytyy suojata muovipussilla sadepäivänä. Ja ajamisessa saa olla tarkkana märkänä päivänä, sillä juurakot ja kivet ovat liukkaita, ja olin jo foorumilta ehtinyt lukea edellisen vuoden mutavellikokemuksista.

Loppujen lopuksi sääennusteiden ja pilvikarttojen mukaan näytti siltä, että olisi pilvinen päivä, mutta sateet sivuttaisivat Lahden seudun. Jes, jospa olisi tulossa kuiva päivä! Pakkailin suurimman osan varusteista edeltävänä iltana. Aamulla söin runsaan aamupalan, sillä lounas jäisi väliin, kun startti oli pahimmoillaan klo 12 ja ilmoittautuminenkin piti hoitaa klo 10:45 mennessä. Onneksi Tampereelta ei ollut kovin pitkä matka Messilään.


Aamukymmeneltä lähtöalueen tuntumassa oli vielä rauhaisaa


Messilän kartano


Messilän kartanon pihaa. Lähtö- ja maalialue ovat puiden takana piilossa.


Maali


Virosta oli tultu hienolla kalustolla paikalle


Toinen virolaisten pakettiauto hotellin edustalla


"Tullaankohan tätä mäkeä ylös maaliin? Taidanpas tutustua ja kävellä tästä alas..."


"Olipahan rinne! Kyltissä kyllä lukee, että toiselle kierrokselle lähdetään siihen suuntaan!"


Parkkipaikka järven rannalla. Pyörävalmistaja Giant oli pystyttänyt esittelyteltan parkkipaikan nurmialueelle. Hyvän näköisiä pyöriä.

Kanuunoita oli tietysti paikalla muitakin. Heistä Kostin kanssa olimme sopineet tapaavamme lähtöalueella, sillä Kosti tulisi kyydissäni takaisin Tampereelle. Sattuikin sitten sopviasti niin, että Kosti oli tullut samalle parkkialueelle autoani vastapäätä. Otin omasta kalustostani kuvan:


Jamis ja Alfa parkissa. Tuulilasilla ilmoittautumispaketti.

Siirryimme yhdessä Kostin kanssa lähtöalueelle. Kerroin tavoitteestani ajaa täydet kaksi kierrosta. Ajalla ja sijoituksella ei olisi niin väliä, koska kyseessä oli ensimmäinen maastopyörätapahtumani ja ensimmäinen reilusti aikaisempia lenkkejäni pidempi matka. Ensisijainen tavoite oli suorittaa ensimmäinen kierros sille asetetun aikaikkunan sisällä: toiselle kierrokselle sai jatkaa, jos ensimmäiseltä saapui maalialueelle klo 14:45 mennessä. Keskinopeudeksi riittäisi 13 km/h, ja oma tavoitteeni oli ajaa ensimmäinen kierros ainakin 15 km/h keskinopeudella eli kahteen ja puoleen tuntiin, jolloin ehtisin hyvin kakkoskierrokselle vaikka pienen tauon kanssa.


Kanuunapaidassa lähtöalueella klo 11:41, kaksikymmentä minuuttia ennen starttia. Huomaa mittariviritelmä ohjaustangossa: GPS-moduuli, varavirtalähde ja matkapuhelin keltaisella eristysteipillä ja kumirannehihnalla kiinnitettynä :D


Kohta lähdetään! Jokunen pyöräilijä ryhmässä ennen meikäläistä... ja tässä ovat vasta 70 km matkalle lähtijät, yhden kierroksen matkalaiset lähtevät omana ryhmänään hieman myöhemmin.


Taaksekin kertyy vielä reilusti lisää väkeä... Kello on 11:50, vielä kymmenen minuuttia starttiin.

Sitten lähdettiin! Alussa oli kovastikin tungosta, ja jäin jo muutaman sadan metrin jälkeen Kostista ja samaan aikaan lähteneistä, sillä takaani tuli koko ajan kiireisiä lenkkeilijöitä. Pyrin alussa ajamaan kohtuullisen kevyesti, sillä mitään lämmittelyitä en juuri tehnyt, ja aamu oli mennyt autossa istuessa. Ensimmäiset viisi kilometriä ajoin 16,6 km/h keskinopeudella, ja jonkin verran ohitin muita tälläkin vauhdilla. Seuraavat 5 km olivat nopeaa sorapolkua, ja keskinopeus nousi 19,6 km/h:iin. Yhdessä nousussa oikean jalan pohje kuitenkin kramppasi: jouduin pysähtymään hetkeksi venyttelemään. Laskin sen autossa istumisen ja lounaan puuttumisen piikkiin. Vielä seuraavat 5 km menivät 18,3 km/h keskinopeudella, joskin edelleen tasaisempi polku meni kahtakymppiä parin mäkiosuuden laskiessa keskinopeuden 15 km/h:iin. Erityisen tyytyväinen olin mäkihyppytornien juurelle nousevan lyhyen mäen kiipeämisestä; keskiviikkolenkeillä opittu tasainen pyöritys soramäkinousuissa tepsi mainiosti.

Mutta neljäntoista kilometrin kohdalla ensimmäisen huoltopisteen jälkeen se sitten tapahtui. Huoltopisteelta ajettiin vauhdilla polkua alamäkeen, ja nousun jälkeen käännyttiin latureitille oikealle. Väistin senioriulkoilijaa, ja jatkoin matkaani oikealle. Hetken poljettuani ajoin polkijaryhmän kiinni. Ja siitä hetken päästä huomasin, että maisemat näyttivät liiankin tutuilta: olen ajanut tästä jonkin aikaa sitten... Kysyin edelläajavilta, ovatko he yhden vaiko kahden kierroksen lenkillä. Olivat yhden kierroksen matkalaisia. "Loistavaa!", ajattelin. "Nyt tuli sitten mokattua". Tapahtui se, mitä hieman pelkäsinkin, eli eksyisin reitiltä ja en ehtisi enää toiselle kierrokselle. En tiennyt kumpi reitti olisi lyhyempi: palatako takaisinpäin vaiko jatkaa matkaa ja toivoa, ettei tuplakierros olisi liian pitkä. Takaisinpäin palaaminen olisi hankalaa jo siksi, että joutuisin ajamaan polulta sivussa, sillä vastavirtaan samaa polkua ajaminen olisi mahdotonta, kun koko ajan pukkaa pyöräilijöitä eteen. Niinpä ei auttanut kuin jatkaa matkaa eteenpäin.

Ohitettuani ensimmäisen huoltopisteen toiseen kertaan ja noustuani mäen päälle huomasin, että siellä olin lähtenyt vikasuuntaan. Pitikin jatkaa vasemmalle - siellä oli selkeästi kaksi valkoista reittinauhaa. En vain ollut niitä huomannut sitä senioria väistäessäni, ja kun rintamasuunta oli ollut eri suuntaan, luonnollisesti jatkoin sinne. Doh. Eipä auttanut! En tiennyt montako kilomteriä tai kuinka kauan aikaa oli kulunut; pysähtyminen oli viimeinen asia joka mielessäni oli sillä hetkellä. Eteenpäin vain, jospa vielä ehtisin toiselle kierrokselle, olinhan ajanut reippaalla keskinopeudella tähänkin saakka...

Sitten alkoi sataa. Siitä ei ollut muuta haittaa kuin pieni pelko matkapuhelimen vesittymisestä - en ollut tietenkään laittanut sitä muovipussiin, kun aamupäivällä oli kuivaa, ja sääennuste oli sellainen, ettei sadealue tule Lahden seudulle.

Erityisen haastavaksi sade teki jonkun lehtotyyppisen mäen huipulta laskeutumisen. Polku alas oli hyvin kivikkoinen, ja lehtometsä taisi olla märkä vielä edellisten päivien sateiden jäljiltä - kivet olivat tosi liukkaita. Laskeuduin alas lähes kävelynopeutta.

Tiedossa oli, että kierroksen päätteeksi noustaan kahteen kertaan ylös rinteelle. Nousut olivatkin yllättävän haastavia. Taisi olla juuri 30 km huoltopisteen jälkeinen nousu juuri se savivelliosuus, jossa suosiolla talutin pyörääni ylöspäin. Samalla kommentoin toiselle liejussa taluttavalle kaverille tilannetta. Savivellin loppumisen jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja poljimme samaisen kaverin kanssa polkua ylöspäin, kun yhtäkkiä molemmat reidet kramppasivat pahasti. Hyvä, kun pääsin pyörästä irti kyykistelemään... Siinä vaiheessa harmittelin ääneen, etten ollut ottanut mukaan magnesiumjauhepussia, joka oli ilmoittautumiskuoressa. Kaverilla oli jauhepussi mukanaan, ja hän lahjoitti sen minulle. Kiitokset siitä! Se auttoi, palauduin venyttelyn jälkeen krampeista nopeasti.

Pian oltiinkin jo sitten polkemassa parkkipaikkaa sivuavaa pyörätietä kohti maalialuetta. Ajattelin jo tulevaa laskettelurinteen nousua - vieläkö kolmanteen kertaan rinnettä ylös? Ei onneksi: kakkoskierrokselle ajavat suuntasivatkin yläviistoon kartanoa kohti (tuolla ylläolevassa kuvassa mönkijän ajamaan suuntaan) hieman loivempaa nousua. Sinne siis. Sade oli jo jonkin verran pehmentänyt rinnettä, ja pyörittelin toiseksi pienimmällä välityksellä hiljalleen huoltoalueelle. Siellä oli rauhallista, vain muutama pyöräilijä paikalla. Niinpä: toimitsija ilmoitti, että aikaraja on umpeutunut - en saa jatkaa toiselle kierrokselle... joten siinäpä se sitten.


Ajourakka suoritettu! Mutainen pyörä ja mies maalialueen huoltopisteellä. Ei aivan tavoitteen mukaisesti, mutta 42 km kuitenkin. Pyörän päällä 2 h 40 min, kokonaisaika 10 min pidempi eli juuri viisi minuuttia yli aikarajan.

Jälki reitistä on tallessa Sports Trackerissä. Siellä näkyy hienosti reitin länsipään tuplakierros. Laskin siitä jälkeenpäin, että hukkasin 6...7 km ylimääräisessä ajossa 20 minuuttia. Ilman sitä olisin ihan hyvin ehtinyt kakkoskierrokselle. Täytyy tässä mainita vielä todellisten ammattilaisten vauhti: kisan voittaja tuli viisi minuuttia minun ensimmäisen kierrokseni jälkeen maaliin - kaksi kierrosta ajaneena! Ajassa 2:55:12, eli keskinopeus on ollut aika huima!

Toisaalta oli hyvä, että matka jäi tällä erää lyhyemmäksi. Kaksi kramppia ensimmäisen kierroksen aikana veivät kieltämättä tehoja, ja lounaan jääminen väliin tarkoitti, että energiavarastot olivat jo vähissä. Sykemittarin keräämä datakin kertoo jo jotain:


Keskisyke 152, huippusyke 189. Yli puolet ylärekisterissä eli anaerobisella ja reilu kolmannes aerobisella puolella, vain pieni ripaus leposykealueella! Energiankulutus 1 673 kcal.

Kakkoskierrokseen olisikin sitten mennyt pitempi aika, ja viimeisen kolmanneksen kivikkoalamäessä olisi jo voinut väsymyksen vuoksi sattua jotain. Nyt kuitenkin tuli kokemusta ja oppitunti tarkkaavaisuuden merkityksestä, mutta myös osoitus siitä, että vauhti kyllä riittää, kunhan pysyy radalla. Ensi vuonna uudestaan!

Koutaniemi: puolipilvistä, 7 m/s, n. 16 astetta

Vuokatista matkasinkin sitten myöhään illalla autokyydillä Ristijärvelle. Satoi vettä, ja tilanne näytti pahalta seuraavan päivän pyöräilyjä ajatellen... No onneksi aamulla oli jo kuivaa ja pilvet rakoilivat. Tuulta oli tosin aikalailla. Kävimme Esan kanssa ajamassa Koutaniemen lenkin edestakaisin, yhteensä 54 km leppoisalla 25,4 km/h keskinopeudella.


Ei nyt ihan näin synkän näköistä ollut oikeasti! Kamerakännykän kontrasti ja valkotasapaino eivät oikein ymmärrä pilvistä säätä :)


Esa vilkaisee peltoaukealle


Vuoresjoki pohjoiseen päin vauhdista kuvattuna


Vuoresjoki etelään päin hieman hitaammasta vauhdista kuvattuna


"Mennääks samaa reittiä takaisin? Tulee muuten turhan lyhyt lenkki jos oikaistaan suorinta tietä."

Kajaani - Vuokatti

Matkasimme perheen kanssa Kainuuseen, ja otin tietysti maantiepyörän mukaani. Eräs ystäväni oli tullut pohjoisesta Vuokattiin pitkälle viikonlopulle, ja päätin käydä tervehtimässä pyöräillen. Jäin Kajaanissa pyörineni kyydistä perheen matkatessa eteenpäin Ristijärvelle ja suuntasin Kajaanin Prismalta Vuokattiin.

Haukkasin ennen lähtöä Hesburgerissa kreikkalaisen hampurilaisen ja otin matkajuomaksi punaista EDiä (Red ED). Yhdistelmä ei ollut ollenkaan hyvä pyöräilyyn - mahaa alkoi kummasti vääntää jo ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen...

Päätinkin, etten yritä tehdä minkäänlaista vauhtiennätystä, mutta pitää kuitenkin määrätietoista perusvauhtia. Keskinopeudeksi tuli 27,8 km/h hieman alle 34 km:n matkalla.


Kajaaninjoki kuvattuna Tallimäen suunnasta


Kajaanin Prisma


Nousua luvassa... mutta kylläpäs kamera latistaa maiseman


Vuokatin risteys edessä


Kylläpäs näyttää Vuokatinvaara matalalta laajakulmalinssin läpi kuvattuna!

Maastolenkillä

Taisi olla toinen Izmon vetämä Kevyt Keskiviikkolenkki. GPS hyytyi, joten tarkkaa mittaa matkasta ei ole - arvioni on, että vähintään 26 km, kun matkaa tallentui 12,9 km eikä oltu vielä silloin kääntymispaikassa. Julkujärvellä kävimme, ja yleensä sieltä tullaankin sitten jo takaisinpäin, jotta yhteislenkki pysyisi aikataulussaan.

Matkapuhelin oli tällä kertaa juomarepussa päällystaskussa. Ratkaisu osoittautui siis huonoksi, sillä LOS häviää ohjaustangossa olevaan GPS-moduuliin ilmeisesti kuvanottovaiheessa, ja järjestelmä ei toivu Bluetooth-yhteyden katkeamisesta...

Sykemittari tallensi matka-ajaksi 2 h 13 min. Lenkki oli aika leppoisa, keskisyke 131 ja jossain nousussa olen "piikittänyt" 181 bpm. Energiaa kului vain megakalorin verran, kun tyypillisesti lenkeillä kuluu kolmannes enemmän.

Palautteleva pyöräily toimistolle

Aamulla ajelin palauttavan lenkin "mutkan kautta suoraan" töihin toimistolle kaupunkipyörälläni. Tavoite palautella sunnuntain "kurituslenkkiä" polkien rullaamalla eli käyttämällä minimimäärä polkuvoimaa - käytännössä vain nostelin jalkojani, ja annoin niiden oman painon toimia polkuvoimana. Paluu töistä meni samalla kaavalla, tosin nyt Kekkosentien kautta. Kaikkiaan 33 km keskinopeudella 18,9 km/h.